Olimme torstaina 16.1 kuuntelemassa Hiihdosta energiaa elämän – seminaaria. Seminaari oli todella mielenkiintoinen ja päivän aikana kuulimme monta hienoa puheenvuoroa. Asiaa tuli todella paljon ja olen koonnut teille jokaisen puhujan esityksistä mielestäni tärkeimpiä asioita.
Päivän aloitti seminaarin puheenjohtaja Arto Suikka toivottamalla yleisön sekä puheenpitäjät tervetulleiksi. Hän kertoi, että seminaari SM – hiihtojen ensimmäinen ohjelmanumero ja kisaviikonloppu alkoi tästä päivästä. Suikka sanoi, että kun kisoja aloitettiin suunnittelemaan, niihin haluttiin jotain uutta ja tapahtumaa pyrittiin kehittämään. Tärkeinä kehitettävinä ja uusina asioina nousi esille SM –hiihto tapahtuman kumppanuudet yritysmaailmaan, tämän päivän seminaari sekä kestävä kehitys mukana kierrätyksen näkökulmasta.
Avauspuheenvuoron "Näkemyksiä suomalaisten liikunnasta" piti Risto Nieminen Suomen Olympiakomiteasta.
Hän painotti kahta ydinasiaa suomalaisen liikkumisen näkökulmasta. Ensimmäinen asia on lasten ja nuorten liikkuminen. Ongelmana on sen yksipuolisuus ja se tapa millä lapsia viedään liikkumaan.
Lapset pitäisi saada liikkumaan enemmän myös vapaa-ajalla ja vapaaehtoisesti. Heidän pitäisi liikkua monipuolisesti, varsinkin jos puhutaan siitä, että lapsi tähtää huippu-urheilijaksi. Ongelmana on, että lapset laitetaan usein harrastamaan vain yhtä liikunnanmuotoa. Olisi tärkeää, että lapset näkevät ja kokevat monta erilaista urheilulajia, jotta lapsi löytäisi mielestään sopivan lajin.
Toinen asia, mitä Nieminen painotti, on liikunnasta koettava kärsimys ja nautinto. Tämä taas tarkoittaa sitä, että monen ihmisen mielestä, varsinkin miesten, he eivät ole harrastaneet liikuntaa, jos he eivät kärsi suorituksen aikana tai sen jälkeen. Suomalaisten ominaisuuksia urheilunkin suhteen ovat sitkeys, sisu ja kestävyys.
Ihmisen ei, Niemisen mukaan, kuitenkaan pitäisi kärsiä liikkumisesta vaan nauttia ja liikkumisesta pitää saada iloa nauttimisen eikä kärsimisen kautta. Asenteiden muuttaminen liikunnan suhteen on iso homma. Esimerkiksi hiihdossa edetään hienoissa ja vaihtelevissa olosuhteissa ja hyvät välineet edistävät siitä saatavaa tunnelmaa. Kun pystytään vetoamaan ihmisten tunteisiin, saadaan heidät myös liikkeelle.
Seuraavaksi saimme kuulla uusimmat liikuntapoliittiset painotukset Ylitarkastaja Hannu Tolosen esittämänä Opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Mielestäni Tolosen pitämä powerpoint esitys oli selvä ja kattava, joten esitän sen teille samanlaisessa muodossa kuin itse seminaarissa.
Liikunta ja urheilu lisäävät osallistumista
- Tuetaan liikunnan kansalaisjärjestötoimintaa
- Tuetaan paikallista seuratoimintaa ja matalan kynnyksen liikuntatoimintaa
- Tuetaan eettistä ja yhteiskuntavastuullista huippu-urheilutoimintaa ja urheilijoiden valmentautumismahdollisuuksia
- Vahvistetaan urheilu-uran ja opiskelun tai koulukäynnin yhdistämisen toimenpiteitä
- Myönnetään tunnustuspalkintoja suomalaisille olympiavoittajille
- Vahvistetaan järjestöjen edellytyksiä hakea ja järjestää kansainvälisiä urheilun suurtapahtumia
- Vahvistetaan urheilun eettisyyttä ja rehellisyyttä
Liikunnallinen elämäntapa yleistyy
- Liikuntapaikkarakentamisen avustamisessa painotetaan ensisijaisesti laadukkaiden ja laajoille käyttäjäryhmille suunnattujen liikuntapaikkojen rakentamista ja peruskorjaamista
- Lisätään liikkuva koulu – ohjelman kattavuutta
- Tuetaan liikunnallisen elämäntavan edistämiseen tähtääviä toimenpiteitä
Liikunta- alan tietopohja ja osaaminen vahvistuu
- Parannetaan eri väestöryhmien osallistumismahdollisuuksia liikunta-alan vapaaseen koulutukseen
- Tuetaan liikunta-alan tutkimus – ja tiedotusvälitystoimintaa liikuntapoliittisen päätöksenteon tarpeiden näkökulmasta
- -Lisätään tiedon saavutettavuutta sekä kehitetään valtion liikuntaneuvoston liikuntapolitiikan vaikutusten arviointijärjestelmää
- Tuetaan tiedon tuotantoa liikuntapaikkarakentamisen ja liikuntaa suosivan yhdyskuntasuunnittelun kehittämiseksi.
Toni Roponen (Valmentaja, LitM.)piti omalla vuorollaan esityksen: Hiihto lajina ja kuntoilumuotona nykyaikaisin hiihtovälinein. Roponen on sekä liikunnan ohjaaja että opettaja. Hän valmentaa Matti Heikkistä sekä Riitta-Liisa Roposta.
Roponen kertoi, että hiihdon perinteet tulevat siitä, että Suomi on talviurheilumaa ja sen kautta esimerkiksi hiihto on pitänyt suosionsa. Hiihdon haasteina ovat esimerkiksi se, että lajien lisääntymisen myötä hiihto ei ole itsestäänselvyys. Suomen talviolosuhteet ovat myös vuosien varrella muuttuneet eikä kunnon talvi ole enää itsestään selvyys – varsinkaan Etelä- Suomessa. Hiihdon monipuolisuudesta kertoo se, että kuntoilumuotona se on yksi parhaista, koska hiihtäminen kehittää elimistöä monipuolisesti. Hiihtokulttuurin säilyttäminen on osa suomalaisuutta ja sen historiaa. Roponen kertoi, että hiihto ei ole enää automaatio ja hiihtoa opetetaan nykyään sekä aikuisille että lapsille. Sellaista asiaa on mukava harrastaa ja ottaa itselle kuntoilumuodoksi, jossa tekninen osaaminen on halussa edes jollain tasolla. Liikkumisesta saa silloin enemmän irti.
Hiihdon fyysisiä vaikutuksia ovat kestävyydessä sen kaikki osa-alueet (verenkierto, rasva, aineenvaihdunta) sekä vaihtelevuuden ja välineiden ansiosta hiihto on todella tehokasta voimaharjoittelua (ylävartalo). Ihmisten kyky pitää yllä omaa terveyttä parantuu huomattavasti, jos haetaan haasteita (fyysisiä että henkisiä). Hiihto on luonnollisesti laji, joka haastaa elimistöä monipuolisesti. Esimerkkinä Roponen kertoi omasta palautumisesta aivohalvauksen jälkeen. Hiihto on turvallinen tapa ylläpitää koordinaatiota sekä kehon hallintaa, koska se on kokonaisvaltainen ja haastava laji. Roponen sanoi, että hiihto on välinelaji, haluttiin sitä tai ei. Ihminen kaipaa helppoutta ja siihen on pystytty vastaamaan muun muassa kehittelemällä voitelemattomat sukset
Harri Hakkarainen (lääket.lis., LitM.) kertoi seminaarissa hiihdon ja muiden lajien terveysvaikutuksista ja vammautumisriskeistä. Hakkaraisen mukaan on noin 40 eri sairautta, joihin liikunnalla on todettu enemmän tai vähemmän olevan terveydellisiä vaikutuksia. Näitä ovat muun muassa verenpaine, aineenvaihdunta, jotkut syövät sekä depressio ja unihäiriöt. Elimistön toiminnot vaativat ärsykkeitä ja ilman ärsykkeitä, toiminnot lamaantuvat tai heikkenevät. Liian usein ja voimakkaina tulevat ärsykkeet voivat tosin johtaa ylikuormittumiseen. Hakkaraisen mukaan ärsyke on yhtä kuin stressi ja stressi aiheuttaa aina stressireaktion. Stressireaktio on normaalista elämästä poikkeava ärsyke ja se johtaa elimistön taistelumekanismien käynnistymiseen. Toinen tärkeä asia on elimistön palautuminen. Ilman palautumista, ärsykkeet eli stressi ei johda kehittymiseen. Liian harvoin, lyhyinä jaksoina tai laaduttomina esiintyvät palautusvaiheet voivat johtaa ylikuormittumiseen. Tärkeää palautumisessa on uni ja ravinto. Palautumiskyky ja – nopeus on yksilöllistä ja se riippuu fyysisestä kunnosta, ravitsemuksesta ja muista elämäntavoista. Jos sinulla on fyysinen työ, hanki silloin kevyt harrastus. Jos taas kevyt työ, silloin on hyvä olla fyysinen harrastus. Tämä sen takia, että jos sekä työ että harrastus on fyysisiä ja rankkoja, se voi olla elimistölle liikaa. Kuormittuneisuuden mittaamiseen ei ole yhtä hyvää mittaria ei ole olemassa ja yleinen olotila sekä unen laatu ja vire aamulla kertoo varsin paljon.
Hiihto osana koululiikuntaa – miten hiihto pärjää palloilulajeille. Siitä puhui vuoden luokanopettaja 2013 Kai-Ari Lundell Vantaan Kaupungilta.
Lundell sanoi, että valitettavasti koululaisista kolmasosa on ”kuutamolla” liikunnan ja urheilun suhteen. Koululaisten hiihtotaito on laskenut. Kouluilla on jonkin verran suksia, joita voi lainata, jos omia ei ole ja 1-2 – luokan lapsilla on usein omat välineet. Mutta ylemmän luokan oppilailla harvoin enää on omia suksia. Lundell sanoo, että välineiden koulussa pitää kestää ja siellä turhaan odotetaan olevan liian hienoja välineitä.
Hän on huolissaan siitä, että kolmasosa 8-9 - vuotiaista liikkuu ainoastaan alle tunnin päivässä ja sanookin, että vanhemmat, älkää kuskatko lapsia joka paikkaan. Liikuntasuositus olisi 2 tuntia päivässä. Lundell pohtikin sitä, että kuinka lapset ohjataan säännöllisen liikunnan pariin. Hänen mielestään kaikki tavat saada lapset liikkumaan, on oikeita tapoja.
Lundellin mietteitä voi käydä lukemassa enemmän sivuilta www.properuskoulu.net
Liikkuva Koulu – projektista kertoi liikunnan suunnittelija Kristian Åbacka Vantaan Kaupungilta.
Åbacka kertoi, että suurin osa lapsista ja nuorista ovat lähes koko päivän fyysisesti passiivisia, vaikka
liikuntasuositus on 7-18 - vuotiailla kaksi tuntia päivässä. Liikkuva koulu – projekti on valtakunnallinen ohjelma ja se on osa hallitusohjelmaa. Pilottivaiheessa vuonna 2010-12 mukana oli 45 koulua ja lukuvuonna 2013 noin 500 koulua. Vaikuttavimmat onnistumiset projektin ansiosta ovat muun muassa matalan kynnyksen liikuntakerhotoiminta, sisäliikuntavälitunnit, taukojumpat keskusradiosta, perheliikuntatapahtumat, liikuntaolosuhteiden parantaminen sekä uudet välineet (Uomanrinteen koulu 2010 - 2012). Åbacka kertoi, että liikunta ennaltaehkäisee oppimisvaikeuksia ja edistää oppimista. Toiminnan painopisteitä ovat oppiminen, oppilaiden osallisuus sekä oppilaiden fyysinen aktiivisuus. Toimintamuotoja kouluissa ovat esimerkiksi vertaisohjaajat välitunneilla, yhteistyö terveydenhoitajan kanssa, liikunnanohjaajien vinkkitunnit, koulupäivän rakennusmuutos, sisäliikuntavälitunnit, taukojumpat sekä istumisen tauottamiset.
Viimeisenä aiheena seminaarissa käsiteltiin Maastohiihtoa suomalaisten kuntoharrastuksena ja liikuttajana. Siitä puhui Viestintä – ja markkinointipäällikkö Panu Könönen Suomen Latu Ry:stä.
Suomen Latu Ry:n tavoite on edistää liikunnallista elämäntapaa. Sen avainlajeja on esimerkiksi hiihto. Yhdistyksellä 80 latumajaa sekä 70 laturetkeä, lasten ja aikuisten hiihtokurssit, Suomen Ladun hiihtopalvelupisteet (Helsinki, Tampere, Kiilopää). Könönen sanoi, että hiihto on kaiken ikäisten ihmisten laji ja noin puolet lapsiperheistä hiihtää. Tässä nousee esiin perhekeskeisyys. Näin Suomi ulkoilee – selvityksen mukaan hiihtokärpänen puraisee selvästi kolmenkympin tienoilla.
Seminaarin lopuksi käytiin vielä paneelikeskustelua siitä, miten suomalaiset saataisiin liikkumaan enemmän. Keskustelussa nousi jälleen kysymys lasten ja nuorten liikkumisesta ja sen valitettavasta vähyydestä. Keskustelussa pohdittiin sitä kuinka lapset saataisiin harrastamaan ja liikkumaan enemmän ja kenen vastuulla se on. Tästä tuli useita mielipiteitä ja kiteytetysti siitä tulisi huolehtia sekä kotona perheissä että koulussa. Keskustelussa nousi esiin jälleen myös se, että lapsien pitäisi liikkua välimatkoja (koti- koulu-koti jne.) enemmän itse, vanhempien ei pitäisi kuljettaa jälkikasvuaan joka paikkaan erilaisten syiden varjolla.
Seminaari oli mielenkiintoinen, mutta nyt on aika keskittyä itse kisoihin. Saimme kuin saimmekin vihdoin pakkaset ja hieman myös lunta Etelä- Suomeen.
Kaikille lukijoille erittäin mukavaa kisaviikonloppua,
Johanna
